Viisivuotispäivä!

Tänään tuli siis hurjat viisi vuotta siitä päivästä, kun Sikke ensimmäisen kerran meidän pihaan asteli ja mä vieläkin muistan kun katoin kieroon koko kaakkia kun olisin tahtonut hevosen jolla voi kisata ja siihen iskä vaan sanoi että 'teet tuosta itselles kisahevosen' ja niinhän meikä sitten tekikin :-).

Tosissaan olin aluksi vähän epäluulonen että mitähän me oikein saadaan Siken kanssa aikaiseksi (muuta kuin katastrofi) koska ekan ratsastuskerran jälkeen olin ihan varma ettei tästä mitään tuu koska jotenkin onnistuin putoamaan sieltä mutta kyllä kaikki tuohon laitettu vaiva, aika ja raha (nii ja toki verta, hikeä ja kyyneleitäki on vuodatettu!) on ollu sen arvoista - emmie tota enää vaihtais mihinkään ♥.

Koska tästä päivästä niin innostuneena aloin katselemaan koneelta kuvia vuosien varrelta, niin lisäilempäs muutaman teidänkin iloksenne tähän :3.

2009

© Laura Taimioja

2010

© Laura Taimioja

© Laura Taimioja, maailman hienoin ♥.

2011

© Peppi-Emilia Salmi

 2012

© Minna Pilssari

Mä toivon suuresti, että saadaan vielä mahdollisimman monta vuotta yhdessä Siken kanssa koska rehellisesti sanottuna tässä on mun elämäni hevonen.

You're simply the best, better than all the rest ♥.

Seuraestekisat EHO

Melkein tekisi suorastaan mieli sanoa että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä - sen verran jäi harmittamaan vaikkei kisat nyt ihan niin hemmetin huonosti menneetkään.

Molempien luokkien verkat meni oikeastaan tosi hyvin, hypyt onnistu, hevonen oli kuulolla jne jne mutta ei se sitten jatkunut enää radalla (joka tosin oli suurimmaksi osaksi ihan vaan mun vika koska en muista ratsastaa, vaan jään matkustelemaan).

80cm luokan kolme ekaa estettä meni oikeesti huiman hyvin ja itekki oli jo vähä sillai että 'WAU, me osataan tää juttu' mut sitten mä unohdin ratsastaa sitä ja radan loppua kohden hevonen vaan koko ajan hyyty, hyyty, hyyty ja uusinnassa se kulki ku täi tervassa vaikka kuinka koitin kaivella sieltä vauhtia ulos. Oltiin sitten jopa yllättäen toiset ei-sijoittuneet, vaikka kyllä toi tuntu sellaselta radalta lopun osalta ainakin ettei tuolla mitään sijoituksia olisi edes kehdannut saada :-D.

90cm luokka oli sitten hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi siinä että ei ylitetty ensimmäistäkään estettä - jee, uus ennätys koska me ollaan aina päästy vähintään toiselle esteelle! Omasta mielestä tulin hyvässä laukassa esteelle molemmilla kerroilla mutta ilmesesti neiti juntturaputte oli päättänyt että nyt riitti niin sitten riitti. Otettiin sitten radan jälkeen ulkona vähän reipasta laukkaa ja hypättiin yksi este ettei jää ihan kamala paskanmaku suuhun, eikä loppujenlopuksi edes jäänytkään koska löysin ainakin yhden positiivisen puolen tästäkin radasta! Yleensä ku meikäläinen kieltojen yhteydessä on vetäny kuperkeikalla esteen päälle ni tällä kertaa meikä pysy selässä, ehkä mä oon viimenää oppinu jotain! :3

Onneksi on koko talvi aikaa reenata ja vaan ratsastaa niitä ratoja alle, niin eiköhän homma ala taas sujumaan :-)

Hupsista saatana.

Otsikkoon liittyy kaksi asiaa; se etten ole oikeasti jaksanut kirjoitella tänne ja se, että ei ne mun skabailut loppunutkaan vielä tältä vuodelta kun hieman extempore tuli idea lähtä lauantaina EHOlle seuraestekisoihin.

Mitään hurjan kummoisia ei olla harrasteltu tsirpulan kanssa tässä, paitsi vitusti reeniä, reeniä ja vielä reeniä - käytiimpäs jopa kokeilemassa Henrik Ehrnroothin valmennusta kun Rabbelugnissa noita noin kerran kuussa järjestetään ja ai että mä tykkäsin! Just hyviä meille sopivia tehtäviä, sopivasti hankalia muttei kuitenkaan niin että tarttisi silmät hävetä päästään :-D.

Sain myös tuosta tunnista hienot muistot, kun noin ensimmäiset puoli tuntia mentiin ilman jalustimia, enkä mä osaa mitenkään laittaa niitä jalustimia kaulalle siten ettei ne painais reisiä vasten ja tästä tuloksena kämmenet kokoiset mustelmat molemmissa sisäreisissä - eikä ookku hemmetin kipiät! Kuten myös oikeastaan koko kroppa seuraavana aamuna, kyllä huomasi että oli oikeasti tullut käytettyä vissiin jokaikistä kehossa olevaa lihasta kun a) en meinannut päästä sängystä ylös, b) yskiminen, syvään haukottelu yms sattu kylkiin niin paljon että meinas itku tulla MUTTA mä silti ilmottauduin seuraavaankin valmennukseen koska tuosta hurjasta raato-olosta huolimatta se oli ehkä paras valmennus missä oon tähä mennessä ikinä ollu :-).

tsipaduin kanssa kyytiä Rabbelugnii venailees, siit on tullu sutjakka!

Ja tosiaan yksi iiiiso muutos ollaan tehty, eli ollaan vaihdettu kokonaan kuolaimissa kolmipalaan kun olen itte taas vähän opetellu ratsastamaan ja pakko myöntää että esteilläkin niin hurrrjan vauhdikas Sikke on oikeesti pysyny hyvin lapasessa - sitä ehkä joutuu jopa ratsastamaan eteenkin nykyään joten hyvin mielin uskalsin nakata kolmipalapessoan satulahuoneen nurkkaan homehtumaan :-D.

Huomenna tosissaan siis lähdetään EHOlle hyppäämää 80cm & 90cm, saas nähä mimmosta tulosta siellä radalla tulee kun tässä ihan kuukauden sisään hevosesta on tullu ihan erilainen ratsastaessa ja tuntuu että itekki sielä selässä istuu ihan eritavalla ku ennen mutta kunhan puhtaita ratoja tulee niin kaipa sekin kelpaa tavoitteeksi. 

Eikä meidän 'kisakausi' itseasiassa pääty edes noihin, koska ensiviikon viikonloppuna on Rabbelugnissa rataharjoitukset joihin myös ollaan menossa, mutta kun ne on vaan tollaset harjoitukset ni ei niitä kai lasketa ;-)?

Viiden kisakauden saldot; 17 sijoitusta, kaksi seuraestemestaruuskultaa ja yksi seurakoulumestaruuspronssi!

You could be the greatest, you can be the best.

Eh, tosi ahkeraa tämä meikäläisen päivittely muttakun ei ole oikein tullu hurjasti mieleen mitään mistä kirjoitella, vielä.

Mitään suuria ja hurjia asioita ei oikeastaan ole käynyt, ollaan vähän kärryilty, reenailtu ja päivitetty popot hokkikenkiin ettei sudita nurin (ihanku se talvi ja pakkanen muka kohta tulis, hah).

Sikke kärryjen edessä ekaa kertaa vuoteen
 ja ai että se tykkäs kun korvat hörössä pisti vaan ravaten :3

Viime perjantai meni tuskaisissa tunnelmissa kun kaveri tuli vähän katsomaan kun ratsastin ja korjailtiin siinä vähän mm mun istuntaongelmia ja en olis ikinä uskonu, että miten pienillä avuilla ja korjauksilla saan esimerkiksi Siken lopettamaan sen ainaisen kuolaimen vastustamisen. Ja tuo pikkuperkele jopa yritti jonkinlaisessa muodossa kulkemista, mitämitä tuliko siitä nyt ratsu ;_;.

Tosissaan sen verran rankaksi meni toi vääntäminen, että seuraavana aamuna oli lievästi vaikeuksia päästä sängystä ylös kun löysin mm kauan kadonneet vatsalihakseni jotka oli muuten lievästi kipiät! Mutta ehkä tää tästä, reeniä reeniä ;-)

Sikke kuuli että ollaan reenaamaan menossa ja päätti haistattaa huilut omalla tyylillään, tästä viisastuneena neiti ulkoilee vellikelit loppuun sadeloimi päällä :):):)

Käytiin Siken kanssa tänään tsiikaamassa Rabbelungin maneesin meininkejä kun siellä olisi tarkoitus talven yli reenata niin ei jää homma pelkkään maastoiluun ja nappaillaan sitten ne kaikki mitalit ens kaudella, eiku mitä.

Vähän meni alkuverkkailut hankaliksi kun samaan aikaan maneesissa oli parhaimmillaan neljä muuta ratsukkoa, eikä hurjasti muuten kuin kisaverkoissa olla muiden kanssa ratsastettu niin oli vähän totuttelemista siinä että suunnilleen tarvitsi olla silmät selässäkin ettei vaan ole kenenkään tiellä tai alla, mutta suuremmitta ongelmitta sieltä silti selvittiin.

Päivän kohokohta oli meikän hirveet onnistumisfiilikset, kun Sikke jotenkin tuntu ja oli olemukseltaan niiiiiin ratsuratsu kun se söpösti kaula kaarella (ja takajalat tallissa) kipitteli :3. Laukassa oli vähän parantamisen varaa kun ei meinannut millään pyöriä mutta pistetään väsymyksen piikkiin kun ei me kovin rankkoja reenejä olla vielä edes tehty.

Hyppäiltiin loppuun vielä sellaista jännää tehtävää joka meni kyllä ihan pipariks kun sen laukan ois tarvinu olla sujuvaa ja pyörivää eikä sellasta raipan kanssa kaivettavaa, mutta kun pari kertaa loppuun mentiin yhtä linjaa jossa taisi olla viiden tai kuuden laukan välit niin siinä saatiin jopa onnistumisfiilis taas ilmaan - vaikka mä meinasinkin tipahtaa sieltä kerran kun en osaa enää istua siellä selässä kun jouduin opettelemaan lopettamaan polvilla puristamisen :-D.

Mut ai että mä rakastan tätä fiilistä, kun viimein tuntuu että me ollaan löydetty täysin se yhteinen sävel ja tuntuu kun mulla ois ihan ratsu takapuolen alla, simply the best tsirpula♥.

Ja meidän iltalenkkivalaistuksen kustantaa valtio (tai kaupunki).

Huomenna olis tarkoitus vähän tuuppailla aamusta ennen duunia ja perjantaina ois taas luvassa maneesireenejä, mutta nyt meikä kiitää ja kuittaa ittensä nukkumaan!

Seuramestaruudet 2013

Köh köh, tosissaan voisi tätäkin päivitellä vähän ahkerammin muttakun vuorokaudessa ei vaan meinaa riittää tunnit niin tämän on pakko piisata :-D.

Aluemestaruuksien jälkeen ollaan menty vähän harvemmalla liikutuksilla kiireiden takia, mutta oon koittanu vähintään sen neljä-viisi kertaa viikossa jollain tapaa liikuttaa ja tämän oman aikapulan takia tuntu lottovoitolta kun tuttu etsiskeli Facebookissa vuokrahevosta joten Sikellä on nyt ihan oma vuokraaja :3.

Ollaan lähinnä maastoiltu ja taidettiin kerran käydä siskon kanssa hyppäämässä noita seuranmestaruuksia ajatellen kun keksittiin että sisko lähtee kisaamaan juniorimestaruudesta ja itse seniorimestaruudesta.

Hyppäiltiin vähän pienempää rataa, missä oli yksi okseri, yksi pysty ja yksi suhteutettu pystyesteillä. Itselle jäi jotenkin hieman huono fiilis noista hyppelyistä, kun tuntui ettei millään saanut laukkaa pyörimään nätisti vaan hevonen oli jotenkin hieman löysän oloinen mutta hypyissä kuitenkin hyvä. Oksereilla vähän hyppäsi kaukaa kun en millään meinannut saada hyvään paikkaan, mutta tuo hyvän paikan löytäminen onkin mulle niitä vaikeimpia kohtia koko esteratsastuksessa.

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä

Sisko hyppäsi myös Sikellä vähän ja pienen haparoinnin jälkeen alko niidenkin hypyt näyttämään hyviltä joten ihan hyvillä mielin uskalsi ajatella seuramestaruuksiin lähtemistä :-).

Mestaruusaamu oli onneksi helppo, kun tehtiin siskon kanssa sellainen työnjako että minä ajoin autolla kisapaikalle ja sisko tuli hevosen kanssa kävellen perästä, kun matkaa oli vain se noin seitsemän kilometriä sillä kisat olivat maatiksella - saipahan hyvät alku- ja loppukäynnit ;-).

Sisko kisasi siis 70 cm AM5 arvostelulla, joka oli siis mestaruusluokka seuratasolla kilpailleille ja itse hyppäsin 80 cm AM5 arvostelulla joka taasen oli mestaruusluokka aluetasolla kilpailleille. Siskon perusrata näytti hyvältä ja he pääsivät uusintaan, josta valitettavasti tuli tippumisen takia hylky :-(. Sikke lähti todella kaukaa okserille johon sitten tavallaan kompastui muttei kuitenkaan kaadunnut mutta sisko sieltä kyydistä silti lennähti.

© Krista Heikkilä, tässä ovat siskon kanssa juuri sillä esteellä jolle sitten hyppäsivät vähän kaukaa mutta onneksi siitä selvittiin suuremmitta vahingoitta :-)

Meikäläisen vuorolla Sikke tuntui tosi hyvältä verkassa, laukka toimi ja hypyt oli hyviä. Yritin hieman tehdä laukassa siirtymisiä että hevonen olisi säpäkämpi radalla mutta verkka-alue oli sen verran pieni että siinä oli hieman huono ottaa kunnon reippaita laukkapätkiä kun siinä oli sitten itsensä lisäksi neljä muuta ratsukkoa verkkaamassa. Perusrata oli varmaan yksi parhaimpia ratsastamiani ratoja ikinä sillä jotenkin kaikki tuntui osuvan niin vallan nappiin muutamaa huonoa lähestymistä lukuunottamatta ja Sikke oli muutenki sopivan säpäkkä radalla.

Ennen uusintaa hyppäsin okserin kerran alle, että hevonen saisi vähän 'tatsia' että nyt esteet on hieman korkeampia radalla. Uusinta oli myös ihan hyvänoloinen, ainoastaan laukat jotenkin oli hakusessa kun tuntui menevän vähän ristilaukkaa ja jotain sekalaista ja pudotettiin sitten uusinnan viimeinen este mutta muutoin ihan hyvä rata.

Kisojen lopuksi sitten palkittiin seuranmestarit ja ai että, sitä epäuskon ja yllätyksen määrää kun sisko kutsuttiin hakemaan junioreiden pronssimitalia kun eihän tuo ajatellut että hylätyllä uusinnalla olisi mahiksia moiseen :-D.

© Krista Heikkilä, kuvassa myös kulta- ja hopeamitalistit Jenna Härkönen ja Jasmin Mäkelä.

Itsehän suunnilleen olin laskenut että hyväksytyllä uusinnalla napsahtaisi kultamitali kun ei meitä sennuja ollut palkittavaksi kuin kaksi :-D mutta kyllä se kulta silti makoisalta tuntuu!

© Krista Heikkilä, voittajan kelpaa tuulettaa!

© Krista Heikkilä, kuvassa myös hopeamitalisti Emmi Niveri. Hitto kun ei tuo rakas suomijuntti jaksanu edes kuvaamisen ajan seisoa paikallaan vaan oli pakko peruuttaa kuvaajaa pakoon :'D

Kunniakierroksen hurjistelua.

Simply the best!

Nyt kelpaa taas olla hymyssäsuin ja siirtyä kilparadoilta tämän kauden osalta talveksi treenailemaan jotta sitten ensi vuonna alkaisi tulla sitä menestystä alueradoilta ja taitaa ensi vuodeksi olla kovat vastukset seuramestaruuspuolella joten tarvii olla tikissä että voidaan puolustaa mestaruutta sitten silloin :-D

Aluemestaruudet 2013 + shownäyttely

Hups, eihän ne ollu ku viikko sitten.. ;_; pitänee jatkossa tsempata tämän kanssa enemmän!

Oltiin tosissaan viikko takaperin lauantaina Lappeenrannassa aluemestaruuksissa loikkimassa ja ensimmäisenä ongelmana oli selvitä ilman mun vakituista kisa-apuri pikkusiskoa mutta onneksi pelastavaksi ritariksi saapui lähellä asuva vanha heppaopiston luokkatoveri apukoutsin roolissa :-D.

Eka luokka meni vähän pipariksi kun en verkassa saanut ratsastettua riittävästi 'tulta hännän alle' jolloin radalla oltiin melko hitaita ja vaikka Sikke hyppäsi ihan kivasti, tuntuen verkassakin kivalta, niin ei se meinannut millään antaa ristilaukkoja alas raville jotta olisi päässyt vaihtamaan oikeaan laukkaan joten mentiin suunnilleen koko rata ristilaukassa.. Nollilla päästiin molemmat vaiheet ollen hitain nollaradat tehnyt, mikä lievästi harmitti kun kunnon vaihteen kun olisi saanut silmään niin sijoittuminenkin olisi ollut mahdollista.

Ratavideota en kehtaa lisätä, koska niiden ristilaukkassa suoritettujen estevälien katsomisesta ei ole mitään iloa ja koska pikkusisarukseni kuvasivat ratani, niin sisältää tämä video oikein suloisen kommenttiraidan (vielä muutama este, huh ei pudottanu, tsirpula on kyllä niin hyvä hevonen ettei se pudota yms) :3.

Uusinnassa okserilla.

Tuon ekan ja suomenhevosten aluemestaruusluokan välissä hypättiin yksi luokka, joten Sikkekin pääsi hieman raviradan katoksille lepäilemään tästä todella rankasta suorituksesta ;-). Edellisluokan tahmeasta etenemisestä viisastuneena päätin mestaruusluokkaa varten verkata lähinnä laukkasiirtymiä tehden ja spurtteja ottaen luokkakaverin neuvojen mukaan ja hevosesta löytyi radalla jopa oikeasti vauhtia :-D.

Perusradalla oli kaksi estettä joista hieman mietin että tuleeko kiellot, toinen oli sarjan A-osa jossa oli sellainen jännä portti ja toinen oli heti seuraavana esteenä oleva vesimatto ja ai että olin ylpeä, kun hevonen ei edes yrittänyt kieltää vaan korvat hörössä kiisi esteeltä toiselle :') Viime vuonna kuitenkin jäätiin perusradalle kun Sikke kielsi ulos sarjan A-osalta sillä tuloksella että itse pääsin maistelemaan Mäntyharjun hiekkoja :-D. 

Perusrata meni melko hyvin, muutamalle tuli vähän lähelle mutta hevonen pelasti käytännössä kokonaan mutta nyt laukat toimi ihan eri tavalla kuin ekassa luokassa ja vauhtiakin löytyi hieman enemmän. Oltiin sitten yksi neljästä ratsukosta jotka pääsivät uusimaan ja tässä vaiheessahan sitten mulla käytännössä lirahti vellit housuun, koska a) uusinta on metrinen b) mitalit on toooodella lähellä ja menin sitten verkassa ottamaan kolme kieltoa okserille lähtien radalle sillä asenteella että 'aivan sama vaikka kielletään ulos, ollaan ainakin neljänsiä' :-D.

Uusinta meni oikeastaan yllättävän hyvin, eikä edes kielletty sieltä ulos! Sarjan A-osalle tuli kielto jonka jälkeen kolisi neljä puomia ja nekin ihan vain siksi kun en saanut laukkaa kulkemaan ja tultiin tosi rumasti muutamalle esteelle mutta ne mitkä päästiin puhtaasti yli, niin wou - siellä kyydissä ei voinu muuta miettiä ku että kyllä mulla on hyvä hevonen takapuolen alla :3. Uusinnasta tuloksena siis 20vp ja se neljäs 'sija' mutta nyt jäi todella positiiviset fiilikset siitä, että ehkä me saatetaan kunnon reenin seurauksella olla metrin radoilla ensi vuonna samaan aikaan - ei ainakaan hevosesta jää kiinni!

Mulla nyt ei valitettavasti ole videomateriaalia muustakuin tuosta perusradasta, koska sisko ei hokannut että uusinta ratsastetaan erikseen myöhemmin mutta ompahan edes jonkinlaista räpellystä videon muodossa esillä :-D.

© Kia Käkelä

© Kia Käkelä

© Kia Käkelä

© Kia Käkelä

© Kia Käkelä
> maailman paras ♥

Sunnuntaina olikin sitten luvassa KJR'n järjestämät jokavuotiset suomenhevosten shownäyttelyt, joissa käytiin ihan vain huvin ja urheilun vuoksi näyttämässä vanhemmat tammat. Näyttelypaikalle kun ei ollut hurjan pitkä matka (7km) niin käveltiin sinne hevosten kanssa, olipahan jotain liikutusta Sikelle rankan kisapäivän jälkeen.

Vanhempien tammojen luokassa oli vain neljä osallistujaa ja kun Sikke oli ihan suorastaan pystyyn kuollut siinä esittelykehässä, niin ajattelin että ei tästä mitään tullut mutta tuomari tykästyi niin kovasti Siken rentoon olemukseen että se palkittiin luokan parhaana, meidän toisen tamman ollen toisena eli tuplavoitto käytännössä :')

Ensimmäinen reaktio oli lievästi huvittunut nauru, kun Rimpula on meidän hevosista se kauneuskuningatar, Siken ollessa varsin mitäänsanomattoman näköinen 'suoritushevonen'.

© Essi Pasanen

Todistusaineistokuvaa meiän
ykköspalkinnon laatutammoista ;)

Luokkavoittajan pytty ja ruusuke

Arvostelun olisin voinut lisätä tähän loppuun mutta eipä ole käsillä juuri nyt MUTTA minä sen rustailen heti kun sen käsiini saan!

Sikelle suotiin viikko vapaita rankan tsempaloviikonlopun jälkeen jonka jälkeen aletaan hieman ajattelemaan noita oman seuran mestaruuksia ja sitä että mitä luokkia siellä voi (kehtaa) mennä :-D.

Hyvää suomenhevosen päivää!

Tänään tosissaan vietetään siis suomenhevosen päivää, sillä kantakirjan perustamisesta on tullut kuluneeksi 106 vuotta ja mikäs onkaan hienompaa kuin omistaa tuollainen mahtava otus! :-)

Siken kanssa tämä viikko meni vähän pyllylleen kiireiden takia, mutta käytiin tänään hölkkäilemässä maastolenkillä pieni lenkki ettei ihan kylmiltään huomisen tsempaloihin lähdetä. Virtaa ainakin hevosessa piisasi, toivottavasti myös huomenna että saadaan sitä viime kisoissa vähän puuttunutta 'tulta hännän alle' ;-).

Puttepäivän 'selfiet' ennen maastoreissua :3

Huomenna tosissaan lähdetään Lappeenrantaan kisailemaan, luokkina 80 cm ja suomenhevosten mestaruusluokka 90, jossa siis arvostelu AM5 joka meinaa metristä uusintaa. Tavoitteenahan toki on vain siistit ja hyväksytyt radat, mielellään nollilla mutta jos asiat oikein sujuu nappiin niin kyllä me mielellään mitalit kotiinkin vietäisi - tosin nytkun tämän mainitsin niin varmaan töpätään jo ekalle esteelle :-D. Eli hyväksytyt riittää!

MRA kansalliset ja reenailua.

Hihhei, meinaa taas unohtua tämäkin pienten teknisten ongelmien takia (saunalahden mokkulan toimintarosentti täys sata, love it..) but here i am!

Oltiin Mäntyharjun kansallisten alueluokissa loikkimassa 25.8 ja pitkästä aikaa voin sanoa että olin ihan supertyytyväinen hevoseen sillä se ei viimeseen kolmeen vuoteen ole ollu noin hyvä mitä se nyt oli.

Hypättiin siis 80cm & 90cm luokat, ja jo ennen ekaa verkkaa ravaillessani hevonen tuntui jotenkin yksinkertaisesti hyvältä. Verkkahypyt meni ihan ok, menin kerran pystyn sekä okserin ja molemmille tuli ihan juureen niinkun meillä verkkahypyt yleensäkki menee.

80 cm rata oli ihan hyvä, nollilla päästiin mutta lievästi hitaasti (oltiin hitain nolla) kun itselle se vauhti tuntuu tosi kovalta selkään muttei se näemmä ulkopuolisille välity :-D Kaveri vaan radan jälkeen sanoi että seuraavaan luokkaan sitten tulta hännän alle.

Lisään kisavideon tähän, kunhan sen ensin käsiini saan :3

90 cm perusrata meni hyvin, kerranki mä en edes ajatellu siellä selässä esteiden kokoa vaan keskityin siihen ratsastamiseen ja päästiin nollilla läpi. Aluksi mä meinasin että mennään uusinnassa ihan hissunkisun mut sitten perusradan viimeisellä tuli sellanen 'no, kokeillaan'-fiilis ja yritettiin vähän ratsastaa aikaakin ja ai että se jäi tiukille: ensimmäinen ei sijoittunu ;_; !

Lisään kisavideon tähän, kunhan sen ensin käsiini saan :3

Toisaalta olin vähän pettyny ettei sijoituttu, mut toisaalta ihan hemmetin ylpeä koska siitä ku viimeeks ollaan päästy ton korkunen rata edes hyväksytysti läpi taitaa olla lähemmäs kaksi vuotta eli pikkuhiljaa me aletaan selättämään meiän ongelmia :3.

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä, suorastaan lennetään uusinnassa :3

Viime viikko meni Siken osalta vähän köpöttelynä, kun oli vähän kiirettä mutta eilen käytiin aluemestaruuksia ajatellen vetämässä pienet hyppyreenit illalla.

Rakennettiin siskon kanssa ihan megahieno rata, jossa oli sarja, suhteutettu ja okseri sillä meidän ongelmina kisoissa on ollu just isot okserit ja sarjat, varsinkin jos sarjan toisena osana on okseri.

Vedettiin melko lyhyet alkuverkat, lähinnä vain askellajit läpi ja hevonen kuulolle ja alettiin hyppäämään. Hypyt oli tosi hyviä ja noilla isoimmilla mullakin alkaa olla jo vähän silmää että osutaanko esteelle tällä laukalla ja osaan hieman tehdä jotain sen eteen että osuttaisiin :-D hyvä minä!

Pidettiin aluksi esteet hieman pienempänä ja hypättiin yksittäisenä niitä muutaman kerran, sitten nostettiin korkeus aluksi 90 cm ja hypättiin jonkinlaisena ratana tuota ja sen jälkeen hypättiin metrisenä samat - ja ai että tsirpula oli taas vaihteeksi hyvä :3 metrissä muutamat puomit putoili kun ratsastin liian lähelle mutta esimerkiksi suhteutetulla vaihtoi laukat hienosti yms yms.

Ehkä jollekkin tää tuntuu vaatimattomalta, mistä mä oon ylpeä mut mulle on saavutus että käytännössä ihan ite koulutettu hevonen voi tuntua näin hyvältä takapuolen alla.

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä

Lopuksi sitten kokeiltiin vähän isompaa okseria ihan mielenkiinnolla ja kyllähän 110 cm korkuinen okseri ylittyi aika heittämällä, sisko nauro että ens vuonna suomenhevosmestaruuksiin mutta ensin pitäisi kyetä ratana moiseen suoritukseen, mutta ei sekään ihan mahdoton haave ole kunhan vaan reenaa, reenaa ja reenaa ;-).

© Sanna Mäkelä, videolaatu on jees.

Viikonloppuna olisi sitten tosissaan lauantaina Lappeenrannassa aluemestaruudet, joissa hypätään 80 cm ja suomenhevosten aluemestaruus 90 cm AM5 sekä sunnuntaina olisi KJR'n suomenhevosten shownäyttely jonne lähdetään kahden hevosen voimin :-).

Happy happy!

Ei voi taas olla ku superonnellinen tuosta karvakasasta :3 jännä, miten pelkkä reenien onnistuminen voi saada näin hyvän fiiliksen aikaan.

Eilisestä jäykkyydestä ei ollut oikein enää tietoakaan, joten ei tarvitse enää harkita Mäntyharjun kisojen väliin jättämistä, jes!

Tää on yks syy miks pidän Sikestä niin hurjasti,
 seisoo käytävällä paikallaan ilman että tarttee kii ees sitoa :3

Käytiin siis hyppäämässä hieman, eikä meillä ollut kuin kaksi estettä kentällä (okseri ja pysty) ja hypättiin vähän isompaa (90-100cm) että saataisiin kotireeneistä asti kadotettua tuota mun omaa ongelmia isompiin esteisiin koska tuolle hevosellehan nuo korkeudet on ihan lastenleikkiä, mutta mulla menee kisoissa sitten jännityksen takia vellit housuun ja hylkyjähän sieltä sitten siksi sateleekin..

Jotenkin oli taas ihan sellanen fiilis ettei vaan voi olla se oikea hevonen takamuksen alla, kun jo alkuraveissa tuntu ihan omituiselta kun Sikke ei maannut ohjalla yhtään tai pistänyt muutenkaan hanttiin, mitä se yleensä tekee usein melko paljon. Askellajit (varsinkin laukka) oli tosi hyvin säädeltävissä ihan pelkällä istunnalla joka laukan kohdalla tuppaa yleensä menemään kaahottamiseksi kun tuo näkee esteet ja on ihan sillai 'mennää nyt ja mennää kovaa, jooko mami, jooko' mutta ei tänään. Tänään tuo otus toimi kun ihan oikeaoppinen ratsu :-).

Hypyt meni hyvin, tällä kertaa sattui melkein joka hypyllä askeleetkin osumaan kohdalle jolloin ei tullut sellasia ihme heittäytymisiä tuolta että varmasti pääsisi yli. Sikke vaan lensi noista esteistä yli samalla ku meikä on ihan hämillää siellä selässä että mitä ihmettä :'-D.

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä, lievä sukellus :-D

© Sanna Mäkelä

Voikun saisi kisoissa toimimaan asiat yhtä sujuvasti kun kotonakin, niin sieltä saattaisi tulla niitä hyväksyttyjä tai nollaratoja, ehkä jopa joskus ensimmäiset aluetasolla sijoittumisetkin.

Voi kökkö.

Viime viikko meni liikutuksien kohdalta vähän pipariksi, kun itselläni oli vähän risteilyä ja synttäreiden juhlimista mutta ehkei siitä ihan suuresti ole haittaa tuolle karvapallerolle. 

Käytiin viime tiistaina vähän kentällä pyörimässä ja että mä olin niin onnellinen siitä miten hienosti Sikke kerrankin taas toimi :'-). Se että toi edes toimii siirtymisissä, eikä karkaa takamuksen alta riittää mulle jo tohon fiilikseen kun tuon kanssa on tehty käytännössä kaikki itse ilman opetusta (toisaalta, opetuksen kera voitais olla jo vaikka miten hyviä). Tästä tulee vaan mieleen kun meille hevosia hankittiin ja itse olisin mielelläni muualla ratsastanut ja iskä mulle sano, että 'mieti miten paljon parempi se fiilis on, kun voitat itse koulutetulla omalla hevosella kun jonkun toisen valmiiksi tekemällä hevosella' ja totta se olikin, fiilis on jotain ihan toista kun suunnilleen hymy pyllyssä tai vaihtoehtoisesti itku silmässä olet siellä palkintojenjaossa :'-3.

Tänään kävin sitten heittämässä pienen maastolenkin ja että mun kaikki hyvät fiilikset meni jo siinä kun hevonen laitumen portille ravatessa oli hieman könkkäisen oloinen.. Heti kun selkään loikkasi hevonen tuntu hieman oudolta ja kun alettiin ravailemaan niin se oli sellaista häntä ja pää pystyssä, selkä notkolla kipittämistä :-(. Otin vähän laukkaa että josko se siitä vähän vertyisi niinkuin tekikin mutta silti se käynti ja ravi oli vähän .... sellaista koko loppumatkan.

Kotona kiskaisin selkään arnikaa ja hieman kokeilin sitä samalla, mutta ei tuo sitä oikein arkonut kuin muutamasta kohdasta hieman. Toivon että könkkäisyyden aiheuttajana olisi nyt ollut nuo varmaan viikon kestäneet sateet, että josko ne ois hieman selkää vetäneet juntturaan tai sitten se arkoo takasista anturoita kun takaa kengätön on.

Joka tapauksessa huomenna katsellaan uudelleen millainen on selästä (toivottavasti ihana entisensä) ja laitellaan takasiin kengät ihan varmuuden vuoksi, ettei se niistä voi johtua. Toivottavasti tämä on ohimenevää ja päästään lähtemään sunnuntaina Mäntyharjulle hyppäämään :-).

Suursuon seuraesteet 11.8

Alkuun voisi melkein sanoa että paska reissu mutta tulipahan tehtyä..

Oltiin tosissaan sunnuntaina Suursuolla seuraestekisoissa, joissa sisko meni 80 cm (AM5) luokan ja itse hyppäsin 90 cm luokan, tai no hyppäsin ja hyppäsin kun neljännelle esteelle jäätiin. 

Siskolla ja Sikellä meni 80 cm ihan ok, perusradalla tuli kaksi pudotusta joten uusintaan ei tarvinut lähteä mutta muutoin hevonen oli hyvä ja hyppäsi ihan kivasti vaikka kenttä oli nurkistaan hieman upottava ja tsirp urheasti hyppäsi myös nekin esteet joilta porukka otti useammat hylyt.

© Niina Pilli

Oman ratani verkassa hevonen tuntui hyvältä, siirtymiset toimi ja hypyt meni hyvin mutta sitten itse kisaradalla katastrofi iski. Koska verkka oli maneesissa, olisi ulkokentällä saanut ottaa yhden hypyn ennen rataa alle mutten tätä ottanut koska ajattelin että mitä suotta ottaa ns turhia hyppyjä alle, koska hevonen oli verkassa ihan hyvä. Lähestyin ekaa estettä, tajusin ettei mene askeleet ihan kohdalleen ja kun olisi pitänyt hypätä niin Sikke veti liinat kiinni kaataen osan estettä. 
No, eikun uudestaan ja toisella kerralla mentiin yli vaikkakin hieman vaivalloisesti kuten myös seuraavat kaksi estettä ja sitten toinen kielto tuli esteellä, jossa oli hieman erikoisemman näköinen portti. Yritettiin hylkäyksen jälkeen uudelleen sitä eikä edelleenkään päästy yli, jälkikäteen tajusin että olisi ehkä kannattanut yrittää kakkosestettä, kun se olisi ollut ihan normaali pysty mutta eihän se sillä hetkellä tullut mieleen kun seuraavalla ratsukolla oli jo kiire aloittaa omaa suoritustaan.

Hieman mietityttää että mistä nuo kiellot tulivat, kun siskon kanssa pääsivät samoista esteistä astetta pienempinä yli mutta taitaa se syy olla siellä satulan päällä eikä suinkaan alla. Voi olla että omalla kohdalla tuli taas hieman se jännitys isommista esteistä, että pitäisi vaan saada kotireeneissä rutiiniksi ne hieman isommat radat että pääsisi itse keskittymään kisoissa enemmänkin siihen ratsastamiseen kuin siihen että 'hui kun tuo okseri näyttää isolta'-ajatteluun.

Ensi viikolla ollaan kuitenkin lähdössä Mäntyharjuun loikkimaan, katselee nyt kotireenien perusteella että mitä luokkia.

Tänään käytiin siskon kanssa vetämässä pieni maastolenkki Siken ja Vaavan kanssa, ihan lähinnä sellaista rentoa köpöttelyä. Itsehän päätin mennä ilman satulaa ja siitähä Sikke tykkäsi, kun laukkaa nostaessa vetäisi kunnon ilopukkeja kuskin roikkuessa harjasta :-D. Voisi harkita enemmänkin ilman satulaa ratsastelua ihan vain tuon tasapainon kannalta, mikä mulla on ratsastajaksi harvinaisen huono.