You could be the greatest, you can be the best.

Eh, tosi ahkeraa tämä meikäläisen päivittely muttakun ei ole oikein tullu hurjasti mieleen mitään mistä kirjoitella, vielä.

Mitään suuria ja hurjia asioita ei oikeastaan ole käynyt, ollaan vähän kärryilty, reenailtu ja päivitetty popot hokkikenkiin ettei sudita nurin (ihanku se talvi ja pakkanen muka kohta tulis, hah).

Sikke kärryjen edessä ekaa kertaa vuoteen
 ja ai että se tykkäs kun korvat hörössä pisti vaan ravaten :3

Viime perjantai meni tuskaisissa tunnelmissa kun kaveri tuli vähän katsomaan kun ratsastin ja korjailtiin siinä vähän mm mun istuntaongelmia ja en olis ikinä uskonu, että miten pienillä avuilla ja korjauksilla saan esimerkiksi Siken lopettamaan sen ainaisen kuolaimen vastustamisen. Ja tuo pikkuperkele jopa yritti jonkinlaisessa muodossa kulkemista, mitämitä tuliko siitä nyt ratsu ;_;.

Tosissaan sen verran rankaksi meni toi vääntäminen, että seuraavana aamuna oli lievästi vaikeuksia päästä sängystä ylös kun löysin mm kauan kadonneet vatsalihakseni jotka oli muuten lievästi kipiät! Mutta ehkä tää tästä, reeniä reeniä ;-)

Sikke kuuli että ollaan reenaamaan menossa ja päätti haistattaa huilut omalla tyylillään, tästä viisastuneena neiti ulkoilee vellikelit loppuun sadeloimi päällä :):):)

Käytiin Siken kanssa tänään tsiikaamassa Rabbelungin maneesin meininkejä kun siellä olisi tarkoitus talven yli reenata niin ei jää homma pelkkään maastoiluun ja nappaillaan sitten ne kaikki mitalit ens kaudella, eiku mitä.

Vähän meni alkuverkkailut hankaliksi kun samaan aikaan maneesissa oli parhaimmillaan neljä muuta ratsukkoa, eikä hurjasti muuten kuin kisaverkoissa olla muiden kanssa ratsastettu niin oli vähän totuttelemista siinä että suunnilleen tarvitsi olla silmät selässäkin ettei vaan ole kenenkään tiellä tai alla, mutta suuremmitta ongelmitta sieltä silti selvittiin.

Päivän kohokohta oli meikän hirveet onnistumisfiilikset, kun Sikke jotenkin tuntu ja oli olemukseltaan niiiiiin ratsuratsu kun se söpösti kaula kaarella (ja takajalat tallissa) kipitteli :3. Laukassa oli vähän parantamisen varaa kun ei meinannut millään pyöriä mutta pistetään väsymyksen piikkiin kun ei me kovin rankkoja reenejä olla vielä edes tehty.

Hyppäiltiin loppuun vielä sellaista jännää tehtävää joka meni kyllä ihan pipariks kun sen laukan ois tarvinu olla sujuvaa ja pyörivää eikä sellasta raipan kanssa kaivettavaa, mutta kun pari kertaa loppuun mentiin yhtä linjaa jossa taisi olla viiden tai kuuden laukan välit niin siinä saatiin jopa onnistumisfiilis taas ilmaan - vaikka mä meinasinkin tipahtaa sieltä kerran kun en osaa enää istua siellä selässä kun jouduin opettelemaan lopettamaan polvilla puristamisen :-D.

Mut ai että mä rakastan tätä fiilistä, kun viimein tuntuu että me ollaan löydetty täysin se yhteinen sävel ja tuntuu kun mulla ois ihan ratsu takapuolen alla, simply the best tsirpula♥.

Ja meidän iltalenkkivalaistuksen kustantaa valtio (tai kaupunki).

Huomenna olis tarkoitus vähän tuuppailla aamusta ennen duunia ja perjantaina ois taas luvassa maneesireenejä, mutta nyt meikä kiitää ja kuittaa ittensä nukkumaan!