Hennala 12.7 (+muuta päivittelyä)

Inspiraation puute, ajanpuute ja yksinkertaisesti laiskuus.

Siinä on syyt miksen ole noin ikuisuuteen päivittänyt tätä, mutta nyt taas keskiyön inspiraationa suoltuu jotain tekstiä näppäimistölle joten yritystä kehiin!

Hurjasti mitään uutta ei ole tapahtunut, ollaan reenailtu ja muutamat kisat käyty tässä (tosin ilman suurempaa menestystä) ja varmaan samoilla linjoilla jatketaankin.

Pääsiäisenä käytiin oman seuran seurakisat, sekä koulua että esteitä. 
Koulukisoista tuli luokasta HeC:1 50,500%, joka meni ihan rämpien läpi vaikka hevonen on ollut kuukausitolkulla ihan super ratsastaa kotona mutta kisaradalla (ja oikeastaan jo verkassakin) oli jännittynyt, painoi kuolaimelle ja vain juoksi alta pois, eikä siitä silloin tule yhtään mitään mutta tulipahan rämmittyä!
Estekisoista 70-80cm luokasta tuloksena 0-4vp, radalla oli kunnon dramatiikkaakin kun uusinnan lopettaneelle sarjalle tultiin huonosti ja meinasin vikan hypyn jälkeen tippua mutta urheasti kampesin itseni takaisin satulaa ja lönkyteltiin maalilinjan yli :-D.
90cm rata kulki jo hieman sujuvammin, vaikka sieltä kaksi puomia tulikin alas mutta silti jäi ihan superfiilis tuosta kun Sikke vaan tsemppaa itsensä kaikista esteistä yli vaikka minä ratsastan sen niille päin persettä :').

tsirpz Rabbelugnissa ♥

Esteitä ei sitten hypättykkään kuin kerran noiden kisojen jälkeen ennen seuraavia, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt lähteä kentälle, mutta ai luoja tuo hevonen osaa silti hypätä. Se fiilis noiden treenien jälkeen oli ihan superb!

12.7 oltiin tosissaan Hennalassa alue-estekisoissa ja pakko kehua että ehkä parhaimmat puitteet missä olen ikinä kisannut! Järjestelyt toimivat, kaikki oli selkeää ja radat kivoja - nää on mulle tosi isoja juttuja sillä inhoan lähteä uusiin paikkoihin kisaamaan kun en tiedä missä on kansliat sun muut, vaan käyn yleensä niissä muutamissa hyviksi todetuissa paikoissa.

80cm meni vähän... rämpimiseksi lievästi sanottuna, sillä unohdin paineissani sitten ratsastaa verkassa 'tulta hännän alle'-meiningillä joten se tuntui sitten siltä että hyydyttiin aina vaan joka esteellä lisää ja lisää ja lisää. Mutta silti me väännettiin se rata läpi tuloksella 0-4vp mihin mä olen tosi tyytyväinen, vaikka oishan se voinu olla vähän vauhdikkaampaa kuin käynnistä hyppäämistä. Onneksi aika ei olisi riittänyt puhtaalla radallakaan kuin ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi, niin ei ota aivoon kovin pahasti :-D.

90cm rata sujui jo paljon paremmin, mutta ois se voinu silti vähän sujuvampaa olla se meno vaikkei vauhtia tarvinnut olla hurjasti kun ihanneaikaluokka kyseessä. Sarjan vika otettiin alas ja muurille tuli yhtäkkiä kielto (ei tosin 80cm luokassa kyttäillyt sitä ollenkaan, vaikka oletin), siitä karjaisulla yli ja sitten seuraavalle uusi kielto jonka seurauksena meikäläinen pääsi ottamaan perstuntumaa Hennalan nurmeen. En ees ymmärrä miksi se kielsi sille, kun se oli ihan normaali este jossa portti, mitä oli koko rata täynnä muutenkin, mutta siinä sitten kai oli jotain niin pelottavaa ja pahaa. Onneksi en sentään saanut nurmihokista, vaikka pelkäsin jalkoihin jääväni.

© Heidi Lammi

© Essi Lumme

Tästä kyllä huomaa että miten hyödylliset nuo turvajalustimet on, niistä en luovu!

Kyllä silti kelpas hymyillä, vaikka vähän takamuksessa tuntuikin sillä oli se silti ihan kivantuntunen alkuradasta, mitä nyt pienistä maahan muksahteluista ;-).

Seuraavat kisat taitaakin olla sitten vasta aluemestaruudet, jossei tässä muuta keksi väliin. Aluejoukkuemestaruuksiin lähtisin mutta sille viikonlopulle on jo valitettavasti suunnitelmia ja haave suomenhevosten kuninkaallisiin taitaa jäädä edelleen haaveeksi pikaisten 'katelaskelmien' jälkeen.

(kokeilen nyt viimeinkin julkaista nää kuvat koossa 'erittäin suuri' kun ei noista 'suurista' meinaa saada selkoa mutta nyt nää tekstit ja kuvat menee ihan kökösti ;___; deal with it!)

Laiska ja dementoitunut minä.

Ehh, tulipas sitten vilkaistua välillä tänne bloginkin puolelle vain todetakseni että hyvin taidokkaastihan tämän on unohtunut viimeisen kolmen kuukauden ajan mutta puolustuksekseni eipä tässä hurjempia ole tapahtunutkaan - jos tässä nyt koittaisi taas pikkuhiljaa aktivoitua.

Vuosi vaihtui, viime kauden saldoksi kisojen osalta siis jäi 12 startista kaksi sijoitusta ja seuramestaruuskultaa esteillä, mikä nyt ei huono lainkaan ole kun tosi huonosti tuli viime kaudella kisattua ja lähinnä aluekisoja missä meidän taidoilla ei vielä sijoituta mutta loppukautta kohden suoritukset parani hurjasti (nostaakseni esiin varsinkin yllättävän hienon suorituksen aluemestaruuksien uusintaradalla, missä toi eläin kasvatti siivet itelleen, niin ylpeä edelleen ♥).

© Kia Käkelä
Aluemestaruudet Lappeenranta

Tänä vuonna reenailut olleet vähän niin jäi näin kun yksinkertaisesti inspiraatio on kokonaan kateissa, oli kovasti suunnitelmia että heti helmikuussa lähdetään kisaamaan että päästään hallimestaruuksiin ja että ehkä kesällä olisi päässyt kokeilemaan niitä metrin ratoja mutta nämä suunnitelmat on nyt tällä hetkellä vielä jäässä. 

Ainakin oman seuran pääsiäiskisat olisi tarkoitus käydä vetämässä ihan perinteen vuoksi (niissä ollaan jopa yleensä pärjätty vaikka useinmiten ovatkin vuoden ekat kisat meille) ja ehkä jotain pikkukisoja keväämmällä, nauttikkaamme tsirpulan kanssa rauhallisista maastolenkeistä ilman satulaa vielä hetken aikaa ennenkuin se kadonnut treeni-into palautuu jonka jälkeen on reeniä horo, reeniä!

Kun vielä oli lunta ja tsirp tsirp kovasti koitti ratsuilla ♥

Viisivuotispäivä!

Tänään tuli siis hurjat viisi vuotta siitä päivästä, kun Sikke ensimmäisen kerran meidän pihaan asteli ja mä vieläkin muistan kun katoin kieroon koko kaakkia kun olisin tahtonut hevosen jolla voi kisata ja siihen iskä vaan sanoi että 'teet tuosta itselles kisahevosen' ja niinhän meikä sitten tekikin :-).

Tosissaan olin aluksi vähän epäluulonen että mitähän me oikein saadaan Siken kanssa aikaiseksi (muuta kuin katastrofi) koska ekan ratsastuskerran jälkeen olin ihan varma ettei tästä mitään tuu koska jotenkin onnistuin putoamaan sieltä mutta kyllä kaikki tuohon laitettu vaiva, aika ja raha (nii ja toki verta, hikeä ja kyyneleitäki on vuodatettu!) on ollu sen arvoista - emmie tota enää vaihtais mihinkään ♥.

Koska tästä päivästä niin innostuneena aloin katselemaan koneelta kuvia vuosien varrelta, niin lisäilempäs muutaman teidänkin iloksenne tähän :3.

2009

© Laura Taimioja

2010

© Laura Taimioja

© Laura Taimioja, maailman hienoin ♥.

2011

© Peppi-Emilia Salmi

 2012

© Minna Pilssari

Mä toivon suuresti, että saadaan vielä mahdollisimman monta vuotta yhdessä Siken kanssa koska rehellisesti sanottuna tässä on mun elämäni hevonen.

You're simply the best, better than all the rest ♥.

Seuraestekisat EHO

Melkein tekisi suorastaan mieli sanoa että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä - sen verran jäi harmittamaan vaikkei kisat nyt ihan niin hemmetin huonosti menneetkään.

Molempien luokkien verkat meni oikeastaan tosi hyvin, hypyt onnistu, hevonen oli kuulolla jne jne mutta ei se sitten jatkunut enää radalla (joka tosin oli suurimmaksi osaksi ihan vaan mun vika koska en muista ratsastaa, vaan jään matkustelemaan).

80cm luokan kolme ekaa estettä meni oikeesti huiman hyvin ja itekki oli jo vähä sillai että 'WAU, me osataan tää juttu' mut sitten mä unohdin ratsastaa sitä ja radan loppua kohden hevonen vaan koko ajan hyyty, hyyty, hyyty ja uusinnassa se kulki ku täi tervassa vaikka kuinka koitin kaivella sieltä vauhtia ulos. Oltiin sitten jopa yllättäen toiset ei-sijoittuneet, vaikka kyllä toi tuntu sellaselta radalta lopun osalta ainakin ettei tuolla mitään sijoituksia olisi edes kehdannut saada :-D.

90cm luokka oli sitten hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi siinä että ei ylitetty ensimmäistäkään estettä - jee, uus ennätys koska me ollaan aina päästy vähintään toiselle esteelle! Omasta mielestä tulin hyvässä laukassa esteelle molemmilla kerroilla mutta ilmesesti neiti juntturaputte oli päättänyt että nyt riitti niin sitten riitti. Otettiin sitten radan jälkeen ulkona vähän reipasta laukkaa ja hypättiin yksi este ettei jää ihan kamala paskanmaku suuhun, eikä loppujenlopuksi edes jäänytkään koska löysin ainakin yhden positiivisen puolen tästäkin radasta! Yleensä ku meikäläinen kieltojen yhteydessä on vetäny kuperkeikalla esteen päälle ni tällä kertaa meikä pysy selässä, ehkä mä oon viimenää oppinu jotain! :3

Onneksi on koko talvi aikaa reenata ja vaan ratsastaa niitä ratoja alle, niin eiköhän homma ala taas sujumaan :-)

Hupsista saatana.

Otsikkoon liittyy kaksi asiaa; se etten ole oikeasti jaksanut kirjoitella tänne ja se, että ei ne mun skabailut loppunutkaan vielä tältä vuodelta kun hieman extempore tuli idea lähtä lauantaina EHOlle seuraestekisoihin.

Mitään hurjan kummoisia ei olla harrasteltu tsirpulan kanssa tässä, paitsi vitusti reeniä, reeniä ja vielä reeniä - käytiimpäs jopa kokeilemassa Henrik Ehrnroothin valmennusta kun Rabbelugnissa noita noin kerran kuussa järjestetään ja ai että mä tykkäsin! Just hyviä meille sopivia tehtäviä, sopivasti hankalia muttei kuitenkaan niin että tarttisi silmät hävetä päästään :-D.

Sain myös tuosta tunnista hienot muistot, kun noin ensimmäiset puoli tuntia mentiin ilman jalustimia, enkä mä osaa mitenkään laittaa niitä jalustimia kaulalle siten ettei ne painais reisiä vasten ja tästä tuloksena kämmenet kokoiset mustelmat molemmissa sisäreisissä - eikä ookku hemmetin kipiät! Kuten myös oikeastaan koko kroppa seuraavana aamuna, kyllä huomasi että oli oikeasti tullut käytettyä vissiin jokaikistä kehossa olevaa lihasta kun a) en meinannut päästä sängystä ylös, b) yskiminen, syvään haukottelu yms sattu kylkiin niin paljon että meinas itku tulla MUTTA mä silti ilmottauduin seuraavaankin valmennukseen koska tuosta hurjasta raato-olosta huolimatta se oli ehkä paras valmennus missä oon tähä mennessä ikinä ollu :-).

tsipaduin kanssa kyytiä Rabbelugnii venailees, siit on tullu sutjakka!

Ja tosiaan yksi iiiiso muutos ollaan tehty, eli ollaan vaihdettu kokonaan kuolaimissa kolmipalaan kun olen itte taas vähän opetellu ratsastamaan ja pakko myöntää että esteilläkin niin hurrrjan vauhdikas Sikke on oikeesti pysyny hyvin lapasessa - sitä ehkä joutuu jopa ratsastamaan eteenkin nykyään joten hyvin mielin uskalsin nakata kolmipalapessoan satulahuoneen nurkkaan homehtumaan :-D.

Huomenna tosissaan siis lähdetään EHOlle hyppäämää 80cm & 90cm, saas nähä mimmosta tulosta siellä radalla tulee kun tässä ihan kuukauden sisään hevosesta on tullu ihan erilainen ratsastaessa ja tuntuu että itekki sielä selässä istuu ihan eritavalla ku ennen mutta kunhan puhtaita ratoja tulee niin kaipa sekin kelpaa tavoitteeksi. 

Eikä meidän 'kisakausi' itseasiassa pääty edes noihin, koska ensiviikon viikonloppuna on Rabbelugnissa rataharjoitukset joihin myös ollaan menossa, mutta kun ne on vaan tollaset harjoitukset ni ei niitä kai lasketa ;-)?

Viiden kisakauden saldot; 17 sijoitusta, kaksi seuraestemestaruuskultaa ja yksi seurakoulumestaruuspronssi!

You could be the greatest, you can be the best.

Eh, tosi ahkeraa tämä meikäläisen päivittely muttakun ei ole oikein tullu hurjasti mieleen mitään mistä kirjoitella, vielä.

Mitään suuria ja hurjia asioita ei oikeastaan ole käynyt, ollaan vähän kärryilty, reenailtu ja päivitetty popot hokkikenkiin ettei sudita nurin (ihanku se talvi ja pakkanen muka kohta tulis, hah).

Sikke kärryjen edessä ekaa kertaa vuoteen
 ja ai että se tykkäs kun korvat hörössä pisti vaan ravaten :3

Viime perjantai meni tuskaisissa tunnelmissa kun kaveri tuli vähän katsomaan kun ratsastin ja korjailtiin siinä vähän mm mun istuntaongelmia ja en olis ikinä uskonu, että miten pienillä avuilla ja korjauksilla saan esimerkiksi Siken lopettamaan sen ainaisen kuolaimen vastustamisen. Ja tuo pikkuperkele jopa yritti jonkinlaisessa muodossa kulkemista, mitämitä tuliko siitä nyt ratsu ;_;.

Tosissaan sen verran rankaksi meni toi vääntäminen, että seuraavana aamuna oli lievästi vaikeuksia päästä sängystä ylös kun löysin mm kauan kadonneet vatsalihakseni jotka oli muuten lievästi kipiät! Mutta ehkä tää tästä, reeniä reeniä ;-)

Sikke kuuli että ollaan reenaamaan menossa ja päätti haistattaa huilut omalla tyylillään, tästä viisastuneena neiti ulkoilee vellikelit loppuun sadeloimi päällä :):):)

Käytiin Siken kanssa tänään tsiikaamassa Rabbelungin maneesin meininkejä kun siellä olisi tarkoitus talven yli reenata niin ei jää homma pelkkään maastoiluun ja nappaillaan sitten ne kaikki mitalit ens kaudella, eiku mitä.

Vähän meni alkuverkkailut hankaliksi kun samaan aikaan maneesissa oli parhaimmillaan neljä muuta ratsukkoa, eikä hurjasti muuten kuin kisaverkoissa olla muiden kanssa ratsastettu niin oli vähän totuttelemista siinä että suunnilleen tarvitsi olla silmät selässäkin ettei vaan ole kenenkään tiellä tai alla, mutta suuremmitta ongelmitta sieltä silti selvittiin.

Päivän kohokohta oli meikän hirveet onnistumisfiilikset, kun Sikke jotenkin tuntu ja oli olemukseltaan niiiiiin ratsuratsu kun se söpösti kaula kaarella (ja takajalat tallissa) kipitteli :3. Laukassa oli vähän parantamisen varaa kun ei meinannut millään pyöriä mutta pistetään väsymyksen piikkiin kun ei me kovin rankkoja reenejä olla vielä edes tehty.

Hyppäiltiin loppuun vielä sellaista jännää tehtävää joka meni kyllä ihan pipariks kun sen laukan ois tarvinu olla sujuvaa ja pyörivää eikä sellasta raipan kanssa kaivettavaa, mutta kun pari kertaa loppuun mentiin yhtä linjaa jossa taisi olla viiden tai kuuden laukan välit niin siinä saatiin jopa onnistumisfiilis taas ilmaan - vaikka mä meinasinkin tipahtaa sieltä kerran kun en osaa enää istua siellä selässä kun jouduin opettelemaan lopettamaan polvilla puristamisen :-D.

Mut ai että mä rakastan tätä fiilistä, kun viimein tuntuu että me ollaan löydetty täysin se yhteinen sävel ja tuntuu kun mulla ois ihan ratsu takapuolen alla, simply the best tsirpula♥.

Ja meidän iltalenkkivalaistuksen kustantaa valtio (tai kaupunki).

Huomenna olis tarkoitus vähän tuuppailla aamusta ennen duunia ja perjantaina ois taas luvassa maneesireenejä, mutta nyt meikä kiitää ja kuittaa ittensä nukkumaan!

Seuramestaruudet 2013

Köh köh, tosissaan voisi tätäkin päivitellä vähän ahkerammin muttakun vuorokaudessa ei vaan meinaa riittää tunnit niin tämän on pakko piisata :-D.

Aluemestaruuksien jälkeen ollaan menty vähän harvemmalla liikutuksilla kiireiden takia, mutta oon koittanu vähintään sen neljä-viisi kertaa viikossa jollain tapaa liikuttaa ja tämän oman aikapulan takia tuntu lottovoitolta kun tuttu etsiskeli Facebookissa vuokrahevosta joten Sikellä on nyt ihan oma vuokraaja :3.

Ollaan lähinnä maastoiltu ja taidettiin kerran käydä siskon kanssa hyppäämässä noita seuranmestaruuksia ajatellen kun keksittiin että sisko lähtee kisaamaan juniorimestaruudesta ja itse seniorimestaruudesta.

Hyppäiltiin vähän pienempää rataa, missä oli yksi okseri, yksi pysty ja yksi suhteutettu pystyesteillä. Itselle jäi jotenkin hieman huono fiilis noista hyppelyistä, kun tuntui ettei millään saanut laukkaa pyörimään nätisti vaan hevonen oli jotenkin hieman löysän oloinen mutta hypyissä kuitenkin hyvä. Oksereilla vähän hyppäsi kaukaa kun en millään meinannut saada hyvään paikkaan, mutta tuo hyvän paikan löytäminen onkin mulle niitä vaikeimpia kohtia koko esteratsastuksessa.

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä

Sisko hyppäsi myös Sikellä vähän ja pienen haparoinnin jälkeen alko niidenkin hypyt näyttämään hyviltä joten ihan hyvillä mielin uskalsi ajatella seuramestaruuksiin lähtemistä :-).

Mestaruusaamu oli onneksi helppo, kun tehtiin siskon kanssa sellainen työnjako että minä ajoin autolla kisapaikalle ja sisko tuli hevosen kanssa kävellen perästä, kun matkaa oli vain se noin seitsemän kilometriä sillä kisat olivat maatiksella - saipahan hyvät alku- ja loppukäynnit ;-).

Sisko kisasi siis 70 cm AM5 arvostelulla, joka oli siis mestaruusluokka seuratasolla kilpailleille ja itse hyppäsin 80 cm AM5 arvostelulla joka taasen oli mestaruusluokka aluetasolla kilpailleille. Siskon perusrata näytti hyvältä ja he pääsivät uusintaan, josta valitettavasti tuli tippumisen takia hylky :-(. Sikke lähti todella kaukaa okserille johon sitten tavallaan kompastui muttei kuitenkaan kaadunnut mutta sisko sieltä kyydistä silti lennähti.

© Krista Heikkilä, tässä ovat siskon kanssa juuri sillä esteellä jolle sitten hyppäsivät vähän kaukaa mutta onneksi siitä selvittiin suuremmitta vahingoitta :-)

Meikäläisen vuorolla Sikke tuntui tosi hyvältä verkassa, laukka toimi ja hypyt oli hyviä. Yritin hieman tehdä laukassa siirtymisiä että hevonen olisi säpäkämpi radalla mutta verkka-alue oli sen verran pieni että siinä oli hieman huono ottaa kunnon reippaita laukkapätkiä kun siinä oli sitten itsensä lisäksi neljä muuta ratsukkoa verkkaamassa. Perusrata oli varmaan yksi parhaimpia ratsastamiani ratoja ikinä sillä jotenkin kaikki tuntui osuvan niin vallan nappiin muutamaa huonoa lähestymistä lukuunottamatta ja Sikke oli muutenki sopivan säpäkkä radalla.

Ennen uusintaa hyppäsin okserin kerran alle, että hevonen saisi vähän 'tatsia' että nyt esteet on hieman korkeampia radalla. Uusinta oli myös ihan hyvänoloinen, ainoastaan laukat jotenkin oli hakusessa kun tuntui menevän vähän ristilaukkaa ja jotain sekalaista ja pudotettiin sitten uusinnan viimeinen este mutta muutoin ihan hyvä rata.

Kisojen lopuksi sitten palkittiin seuranmestarit ja ai että, sitä epäuskon ja yllätyksen määrää kun sisko kutsuttiin hakemaan junioreiden pronssimitalia kun eihän tuo ajatellut että hylätyllä uusinnalla olisi mahiksia moiseen :-D.

© Krista Heikkilä, kuvassa myös kulta- ja hopeamitalistit Jenna Härkönen ja Jasmin Mäkelä.

Itsehän suunnilleen olin laskenut että hyväksytyllä uusinnalla napsahtaisi kultamitali kun ei meitä sennuja ollut palkittavaksi kuin kaksi :-D mutta kyllä se kulta silti makoisalta tuntuu!

© Krista Heikkilä, voittajan kelpaa tuulettaa!

© Krista Heikkilä, kuvassa myös hopeamitalisti Emmi Niveri. Hitto kun ei tuo rakas suomijuntti jaksanu edes kuvaamisen ajan seisoa paikallaan vaan oli pakko peruuttaa kuvaajaa pakoon :'D

Kunniakierroksen hurjistelua.

Simply the best!

Nyt kelpaa taas olla hymyssäsuin ja siirtyä kilparadoilta tämän kauden osalta talveksi treenailemaan jotta sitten ensi vuonna alkaisi tulla sitä menestystä alueradoilta ja taitaa ensi vuodeksi olla kovat vastukset seuramestaruuspuolella joten tarvii olla tikissä että voidaan puolustaa mestaruutta sitten silloin :-D