Köh köh, tosissaan voisi tätäkin päivitellä vähän ahkerammin muttakun vuorokaudessa ei vaan meinaa riittää tunnit niin tämän on pakko piisata :-D.
Aluemestaruuksien jälkeen ollaan menty vähän harvemmalla liikutuksilla kiireiden takia, mutta oon koittanu vähintään sen neljä-viisi kertaa viikossa jollain tapaa liikuttaa ja tämän oman aikapulan takia tuntu lottovoitolta kun tuttu etsiskeli Facebookissa vuokrahevosta joten Sikellä on nyt ihan oma vuokraaja :3.
Ollaan lähinnä maastoiltu ja taidettiin kerran käydä siskon kanssa hyppäämässä noita seuranmestaruuksia ajatellen kun keksittiin että sisko lähtee kisaamaan juniorimestaruudesta ja itse seniorimestaruudesta.
Hyppäiltiin vähän pienempää rataa, missä oli yksi okseri, yksi pysty ja yksi suhteutettu pystyesteillä. Itselle jäi jotenkin hieman huono fiilis noista hyppelyistä, kun tuntui ettei millään saanut laukkaa pyörimään nätisti vaan hevonen oli jotenkin hieman löysän oloinen mutta hypyissä kuitenkin hyvä. Oksereilla vähän hyppäsi kaukaa kun en millään meinannut saada hyvään paikkaan, mutta tuo hyvän paikan löytäminen onkin mulle niitä vaikeimpia kohtia koko esteratsastuksessa.
© Sanna Mäkelä |
© Sanna Mäkelä |
© Sanna Mäkelä |
Mestaruusaamu oli onneksi helppo, kun tehtiin siskon kanssa sellainen työnjako että minä ajoin autolla kisapaikalle ja sisko tuli hevosen kanssa kävellen perästä, kun matkaa oli vain se noin seitsemän kilometriä sillä kisat olivat maatiksella - saipahan hyvät alku- ja loppukäynnit ;-).
Sisko kisasi siis 70 cm AM5 arvostelulla, joka oli siis mestaruusluokka seuratasolla kilpailleille ja itse hyppäsin 80 cm AM5 arvostelulla joka taasen oli mestaruusluokka aluetasolla kilpailleille. Siskon perusrata näytti hyvältä ja he pääsivät uusintaan, josta valitettavasti tuli tippumisen takia hylky :-(. Sikke lähti todella kaukaa okserille johon sitten tavallaan kompastui muttei kuitenkaan kaadunnut mutta sisko sieltä kyydistä silti lennähti.
Itsehän suunnilleen olin laskenut että hyväksytyllä uusinnalla napsahtaisi kultamitali kun ei meitä sennuja ollut palkittavaksi kuin kaksi :-D mutta kyllä se kulta silti makoisalta tuntuu!
© Krista Heikkilä, voittajan kelpaa tuulettaa! |
© Krista Heikkilä, kuvassa myös hopeamitalisti Emmi Niveri. Hitto kun ei tuo rakas suomijuntti jaksanu edes kuvaamisen ajan seisoa paikallaan vaan oli pakko peruuttaa kuvaajaa pakoon :'D |
Kunniakierroksen hurjistelua. |
Simply the best! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti