Happy happy!

Ei voi taas olla ku superonnellinen tuosta karvakasasta :3 jännä, miten pelkkä reenien onnistuminen voi saada näin hyvän fiiliksen aikaan.

Eilisestä jäykkyydestä ei ollut oikein enää tietoakaan, joten ei tarvitse enää harkita Mäntyharjun kisojen väliin jättämistä, jes!

Tää on yks syy miks pidän Sikestä niin hurjasti,
 seisoo käytävällä paikallaan ilman että tarttee kii ees sitoa :3

Käytiin siis hyppäämässä hieman, eikä meillä ollut kuin kaksi estettä kentällä (okseri ja pysty) ja hypättiin vähän isompaa (90-100cm) että saataisiin kotireeneistä asti kadotettua tuota mun omaa ongelmia isompiin esteisiin koska tuolle hevosellehan nuo korkeudet on ihan lastenleikkiä, mutta mulla menee kisoissa sitten jännityksen takia vellit housuun ja hylkyjähän sieltä sitten siksi sateleekin..

Jotenkin oli taas ihan sellanen fiilis ettei vaan voi olla se oikea hevonen takamuksen alla, kun jo alkuraveissa tuntu ihan omituiselta kun Sikke ei maannut ohjalla yhtään tai pistänyt muutenkaan hanttiin, mitä se yleensä tekee usein melko paljon. Askellajit (varsinkin laukka) oli tosi hyvin säädeltävissä ihan pelkällä istunnalla joka laukan kohdalla tuppaa yleensä menemään kaahottamiseksi kun tuo näkee esteet ja on ihan sillai 'mennää nyt ja mennää kovaa, jooko mami, jooko' mutta ei tänään. Tänään tuo otus toimi kun ihan oikeaoppinen ratsu :-).

Hypyt meni hyvin, tällä kertaa sattui melkein joka hypyllä askeleetkin osumaan kohdalle jolloin ei tullut sellasia ihme heittäytymisiä tuolta että varmasti pääsisi yli. Sikke vaan lensi noista esteistä yli samalla ku meikä on ihan hämillää siellä selässä että mitä ihmettä :'-D.

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä, lievä sukellus :-D

© Sanna Mäkelä

Voikun saisi kisoissa toimimaan asiat yhtä sujuvasti kun kotonakin, niin sieltä saattaisi tulla niitä hyväksyttyjä tai nollaratoja, ehkä jopa joskus ensimmäiset aluetasolla sijoittumisetkin.