tiistai 29. lokakuuta 2013

You could be the greatest, you can be the best.

Eh, tosi ahkeraa tämä meikäläisen päivittely muttakun ei ole oikein tullu hurjasti mieleen mitään mistä kirjoitella, vielä.

Mitään suuria ja hurjia asioita ei oikeastaan ole käynyt, ollaan vähän kärryilty, reenailtu ja päivitetty popot hokkikenkiin ettei sudita nurin (ihanku se talvi ja pakkanen muka kohta tulis, hah).


Sikke kärryjen edessä ekaa kertaa vuoteen
 ja ai että se tykkäs kun korvat hörössä pisti vaan ravaten :3


Viime perjantai meni tuskaisissa tunnelmissa kun kaveri tuli vähän katsomaan kun ratsastin ja korjailtiin siinä vähän mm mun istuntaongelmia ja en olis ikinä uskonu, että miten pienillä avuilla ja korjauksilla saan esimerkiksi Siken lopettamaan sen ainaisen kuolaimen vastustamisen. Ja tuo pikkuperkele jopa yritti jonkinlaisessa muodossa kulkemista, mitämitä tuliko siitä nyt ratsu ;_;.

Tosissaan sen verran rankaksi meni toi vääntäminen, että seuraavana aamuna oli lievästi vaikeuksia päästä sängystä ylös kun löysin mm kauan kadonneet vatsalihakseni jotka oli muuten lievästi kipiät! Mutta ehkä tää tästä, reeniä reeniä ;-)


Sikke kuuli että ollaan reenaamaan menossa ja päätti haistattaa huilut omalla tyylillään, tästä viisastuneena neiti ulkoilee vellikelit loppuun sadeloimi päällä :):):)


Käytiin Siken kanssa tänään tsiikaamassa Rabbelungin maneesin meininkejä kun siellä olisi tarkoitus talven yli reenata niin ei jää homma pelkkään maastoiluun ja nappaillaan sitten ne kaikki mitalit ens kaudella, eiku mitä.

Vähän meni alkuverkkailut hankaliksi kun samaan aikaan maneesissa oli parhaimmillaan neljä muuta ratsukkoa, eikä hurjasti muuten kuin kisaverkoissa olla muiden kanssa ratsastettu niin oli vähän totuttelemista siinä että suunnilleen tarvitsi olla silmät selässäkin ettei vaan ole kenenkään tiellä tai alla, mutta suuremmitta ongelmitta sieltä silti selvittiin.

Päivän kohokohta oli meikän hirveet onnistumisfiilikset, kun Sikke jotenkin tuntu ja oli olemukseltaan niiiiiin ratsuratsu kun se söpösti kaula kaarella (ja takajalat tallissa) kipitteli :3. Laukassa oli vähän parantamisen varaa kun ei meinannut millään pyöriä mutta pistetään väsymyksen piikkiin kun ei me kovin rankkoja reenejä olla vielä edes tehty.

Hyppäiltiin loppuun vielä sellaista jännää tehtävää joka meni kyllä ihan pipariks kun sen laukan ois tarvinu olla sujuvaa ja pyörivää eikä sellasta raipan kanssa kaivettavaa, mutta kun pari kertaa loppuun mentiin yhtä linjaa jossa taisi olla viiden tai kuuden laukan välit niin siinä saatiin jopa onnistumisfiilis taas ilmaan - vaikka mä meinasinkin tipahtaa sieltä kerran kun en osaa enää istua siellä selässä kun jouduin opettelemaan lopettamaan polvilla puristamisen :-D.

Mut ai että mä rakastan tätä fiilistä, kun viimein tuntuu että me ollaan löydetty täysin se yhteinen sävel ja tuntuu kun mulla ois ihan ratsu takapuolen alla, simply the best tsirpula♥.


Ja meidän iltalenkkivalaistuksen kustantaa valtio (tai kaupunki).


Huomenna olis tarkoitus vähän tuuppailla aamusta ennen duunia ja perjantaina ois taas luvassa maneesireenejä, mutta nyt meikä kiitää ja kuittaa ittensä nukkumaan!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Seuramestaruudet 2013


Köh köh, tosissaan voisi tätäkin päivitellä vähän ahkerammin muttakun vuorokaudessa ei vaan meinaa riittää tunnit niin tämän on pakko piisata :-D.

Aluemestaruuksien jälkeen ollaan menty vähän harvemmalla liikutuksilla kiireiden takia, mutta oon koittanu vähintään sen neljä-viisi kertaa viikossa jollain tapaa liikuttaa ja tämän oman aikapulan takia tuntu lottovoitolta kun tuttu etsiskeli Facebookissa vuokrahevosta joten Sikellä on nyt ihan oma vuokraaja :3.

Ollaan lähinnä maastoiltu ja taidettiin kerran käydä siskon kanssa hyppäämässä noita seuranmestaruuksia ajatellen kun keksittiin että sisko lähtee kisaamaan juniorimestaruudesta ja itse seniorimestaruudesta.

Hyppäiltiin vähän pienempää rataa, missä oli yksi okseri, yksi pysty ja yksi suhteutettu pystyesteillä. Itselle jäi jotenkin hieman huono fiilis noista hyppelyistä, kun tuntui ettei millään saanut laukkaa pyörimään nätisti vaan hevonen oli jotenkin hieman löysän oloinen mutta hypyissä kuitenkin hyvä. Oksereilla vähän hyppäsi kaukaa kun en millään meinannut saada hyvään paikkaan, mutta tuo hyvän paikan löytäminen onkin mulle niitä vaikeimpia kohtia koko esteratsastuksessa.


© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä

© Sanna Mäkelä
Sisko hyppäsi myös Sikellä vähän ja pienen haparoinnin jälkeen alko niidenkin hypyt näyttämään hyviltä joten ihan hyvillä mielin uskalsi ajatella seuramestaruuksiin lähtemistä :-).

Mestaruusaamu oli onneksi helppo, kun tehtiin siskon kanssa sellainen työnjako että minä ajoin autolla kisapaikalle ja sisko tuli hevosen kanssa kävellen perästä, kun matkaa oli vain se noin seitsemän kilometriä sillä kisat olivat maatiksella - saipahan hyvät alku- ja loppukäynnit ;-).

Sisko kisasi siis 70 cm AM5 arvostelulla, joka oli siis mestaruusluokka seuratasolla kilpailleille ja itse hyppäsin 80 cm AM5 arvostelulla joka taasen oli mestaruusluokka aluetasolla kilpailleille. Siskon perusrata näytti hyvältä ja he pääsivät uusintaan, josta valitettavasti tuli tippumisen takia hylky :-(. Sikke lähti todella kaukaa okserille johon sitten tavallaan kompastui muttei kuitenkaan kaadunnut mutta sisko sieltä kyydistä silti lennähti.

© Krista Heikkilä, tässä ovat siskon kanssa juuri sillä esteellä jolle sitten hyppäsivät vähän kaukaa mutta onneksi siitä selvittiin suuremmitta vahingoitta :-)

Meikäläisen vuorolla Sikke tuntui tosi hyvältä verkassa, laukka toimi ja hypyt oli hyviä. Yritin hieman tehdä laukassa siirtymisiä että hevonen olisi säpäkämpi radalla mutta verkka-alue oli sen verran pieni että siinä oli hieman huono ottaa kunnon reippaita laukkapätkiä kun siinä oli sitten itsensä lisäksi neljä muuta ratsukkoa verkkaamassa. Perusrata oli varmaan yksi parhaimpia ratsastamiani ratoja ikinä sillä jotenkin kaikki tuntui osuvan niin vallan nappiin muutamaa huonoa lähestymistä lukuunottamatta ja Sikke oli muutenki sopivan säpäkkä radalla.

Ennen uusintaa hyppäsin okserin kerran alle, että hevonen saisi vähän 'tatsia' että nyt esteet on hieman korkeampia radalla. Uusinta oli myös ihan hyvänoloinen, ainoastaan laukat jotenkin oli hakusessa kun tuntui menevän vähän ristilaukkaa ja jotain sekalaista ja pudotettiin sitten uusinnan viimeinen este mutta muutoin ihan hyvä rata.




Kisojen lopuksi sitten palkittiin seuranmestarit ja ai että, sitä epäuskon ja yllätyksen määrää kun sisko kutsuttiin hakemaan junioreiden pronssimitalia kun eihän tuo ajatellut että hylätyllä uusinnalla olisi mahiksia moiseen :-D.

© Krista Heikkilä, kuvassa myös kulta- ja hopeamitalistit Jenna Härkönen ja Jasmin Mäkelä.



Itsehän suunnilleen olin laskenut että hyväksytyllä uusinnalla napsahtaisi kultamitali kun ei meitä sennuja ollut palkittavaksi kuin kaksi :-D mutta kyllä se kulta silti makoisalta tuntuu!

© Krista Heikkilä, voittajan kelpaa tuulettaa!

© Krista Heikkilä, kuvassa myös hopeamitalisti Emmi Niveri. Hitto kun ei tuo rakas suomijuntti jaksanu edes kuvaamisen ajan seisoa paikallaan vaan oli pakko peruuttaa kuvaajaa pakoon :'D

Kunniakierroksen hurjistelua.

Simply the best!
Nyt kelpaa taas olla hymyssäsuin ja siirtyä kilparadoilta tämän kauden osalta talveksi treenailemaan jotta sitten ensi vuonna alkaisi tulla sitä menestystä alueradoilta ja taitaa ensi vuodeksi olla kovat vastukset seuramestaruuspuolella joten tarvii olla tikissä että voidaan puolustaa mestaruutta sitten silloin :-D