Siitä, miten tää päivä meni, ei voi olla muutakun aivan helevetin ylpeä. Meillä on pidemmän aikaa ollu tosi paljon ongelmia esteillä, varsinkin sarjaesteiden kanssa ku mä vaan unohdan ratsastaa ja muutaman vuoden sisää tapahtuneiden vähä pahempienkin putoamisten takia oon tavallaan jääny välillä vähän pelkäämään esteitä, varsinkin isoja oksereita MUTTA tän päivän perusteella vois melkein kehaista että aletaan olemaan varsinkin henkiseltä tasolta valmiita taas kisaamaan vähän enemmän sillä ei minkäänlaista tietoakaan kieltämisestä ja hevonen ei oo koskaan ollu noin hyvin lapasessa ku mitä se tänään oli.
70 cm luokassa oli tosiaan se ihanneaika-arviointi, rata oli aika yksinkertainen ja alkuradan esteiden välillä oli pitkät välimatkat. Rataa kävellessä vähän kummailtiin että mistähän tiedetään että millaisessa tempossa tätä pitäisi tulla mutta heitin että voin pikkusiskon laittaa sekuntikellon kanssa radan varrelle huutamaan että pitääkö mennä kovempaa vai hiljempaa :-D. No, näin ei kuitenkaan tehty mutta ponien ratoja katsellessa piti vain todeta että aika rauhassa saa mennä ja tehdä pitkät tiet.
Radalla Sikke oli tosi hyvin alusta asti avuilla, vähän ehkä karkasi esteiden jälkeen vaikkakin loppua kohden vauhti vähän pääsi nousemaan niin silti oltiin maalissa puhtaalla radalla ajassa 47,40 joka oli aikarajan puitteissa ja niinkin lähellä sitä annettua 50 sekunnin ihanneaikaa että toinen sija sillä irtosi, voittajan ajan ollessa niinkin tarkat kuin 50,22 sekuntia.
80 cm luokassa oli arvosteluna 367.1 eli perusradalla sai mennä taas rauhassa, verkassa taisin ottaa vain kolme hyppyä alle kun tuntui ihan hyvältä tuo meno. Suurin ongelmahan tuossa luokassa oli eräs erikoisempi este, jota viime kerralla hypätessämme kaksi vuotta sitten onnistuin tulemaan todella kauniisti tonttiin suoraan esteen päälle ja pieni kammohan siitä jäi, joten hieman jännitti että mitenköhän siitä tällä kertaa päästäisiin yli.
Itse rata meni TODELLA hyvin, hevonen ei epäröinyt sarjoilla saati tällä kyseisellä erikoisesteellä vaan puhtaasti yli kaikista ja uusinnan aika riitti jopa kolmannelle sijalle, vaikka olinkin jo palkintojenjakoa odotellessa ihan satavarma ettei me ruusuketta saada ja olin jo suunnilleen purkamassa hevosta kun mut kutsuttiin palkintojenjakoon :-D.
 |
| Näin hienosti me ylitettiin tuota amppariestettä elokuussa 2011.. |
Ja näin kevyesti se ylittyi tällä kertaa (kyseessä siis este nro 3):
Eli tää kisaviikonloppu sujui paremmin kuin toivoinkaan ja nyt jaksaa taas treenata hyvillä mielin seuraaviin skaboihin :-).
ps. ehdin viime tinkaan ilmoittaa Siken ja meidän kolmannen hevosen Rimpulan KJR:n järjestämiin shownäyttelyihin toukokuun alulle, eli siellä varmaankin 'skabaillaan' seuraavan kerran.
